Olet asettanut herätyskellon soimaan klo 7.00. Varasit lennon, joka lähtee klo 20.00. Nämä merkinnät tuntuvat automaattisilta. Mutta mistä ne oikeastaan ovat peräisin? Ja mitä ne todella tarkoittavat? Selvisi, että vastaus ulottuu muinaiseen Roomaan ja siihen, miten he katselivat taivasta.
Mitä a.m. ja p.m. oikeasti tarkoittavat
Nämä lyhenteet ovat latinasta. “a.m.” on lyhenne sanoista ante meridiem, mikä tarkoittaa “ennen keskipäivää”. “p.m.” tarkoittaa post meridiem, eli “jälkeen keskipäivän”. “Meridiem” viittaa nooniin, jolloin aurinko on korkeimmillaan taivaalla.
Joten 10 a.m. tarkoittaa 10 tuntia ennen noonia. Ja 3 p.m. tarkoittaa 3 tuntia jälkeen. Yksinkertaista teoriassa, mutta se voi silti aiheuttaa sekaannusta noin klo 12. Lisää siitä pian.
Miksi käytämme koko 12-tuntista järjestelmää ollenkaan
Jaamme päivän kahteen 12 tunnin osaan. Tämä juontaa juurensa muinaiseen egyptiläiseen ja roomalaiseen ajanottoon. Molemmat kulttuurit käyttivät auringonvarjostimia ja huomasivat päivän luonnollisesti jakautuvan valoon ja pimeyteen.
Luku 12 ei ollut sattumanvarainen. Se esiintyy paljon varhaisissa laskujärjestelmissä, todennäköisesti koska se jakautuu helposti 2:lla, 3:lla, 4:llä ja 6:lla. Se teki päivän jakamisesta hallittavampaa ilman monimutkaista matematiikkaa.
Keskipäivä ja keskiyö ovat omituisia
Tässä vaiheessa asiat muuttuvat oudoksi. Keskipäivää merkitään 12 p.m., mutta se on piste, joka jakaa aamun ja iltapäivän. Ja keskiyö on 12 a.m., vaikka se oikeasti on uuden päivän alku. Tämä tuntuu päällekkäiseltä, mutta logiikka perustuu siihen, milloin aurinko on saavuttanut tai ei ole vielä saavuttanut huippuaan.
Ajattele näin: 12 a.m. tarkoittaa nollaa tuntia ennen noonia. Keskellä yötä. Päivä on uusi. 12 p.m. tarkoittaa nollaa tuntia jälkeen noonin. Aurinko on juuri saavuttanut huippunsa.
Miten nämä merkinnät levisivät ympäri maailmaa
Latinainen järjestelmä yleistyi Rooman valtakunnan aikana. Myöhemmin eurooppalaiset mekaaniset kellot käyttivät 12-tuntista kellotaulua, mikä vahvisti a.m. ja p.m. käytön. Kun kellot levisivät kolonialismin ja kaupan myötä, myös muoto säilyi.
Tänään useimmat maat käyttävät 24-tuntista muotoa virallisissa yhteyksissä kuten liikenteessä ja armeijassa. Mutta arjessa esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Filippiineillä käytetään edelleen a.m. ja p.m.
Miksi 24-tuntinen kello ei ole universaali
24-tuntinen muoto välttää sekaannukset. Ei tarvitse kysyä, onko kokous klo 7 aamulla vai illalla. Mutta monille se on vähemmän luonnollista epävirallisessa käytössä. Sanomalla “Tapaan sinut klo 21:00” se sujuu luonnollisemmin kuin “21:00”.
Siksi molemmat järjestelmät ovat edelleen olemassa. Toinen on tarkka. Toinen on tuttu. Joissakin kulttuureissa niitä käytetään rinnakkain tilanteen mukaan.
- Oletus, että 12 a.m. tarkoittaa noonia
- Aikatauluttaminen 12 p.m.:lle, ajattelemalla sitä keskiyöksi
- Sekoitus aikaisista aamulennoista
- Kirjoittaa “a.m.” kokonaisilla kirjaimilla (sen tulisi olla pienellä)
- Käyttää sekä 24-tuntista että a.m./p.m. -merkintöjä yhdessä (kuten “14:00 p.m.”)
Nämä virheet ovat helppo tehdä. Mutta kun ymmärrät, mitä termit tarkoittavat, on helpompi välttää virheitä.
Miksi tämä muinainen järjestelmä toimii yhä
a.m. ja p.m. ovat lyhyitä, yksinkertaisia ja tuttuja. Ne liittyvät johonkin, jonka kaikki ymmärtävät: auringon nousuun ja laskuun. Ja vaikka meillä on teknologiaa, elämme silti auringon rytmissä. Aamu on silloin, kun se nousee. Ilta silloin, kun se laskee.
Näin merkinnät jäivät käyttöön. Ei siksi, että ne olisivat täydellisiä. Vaan koska ne toimivat riittävän hyvin ja ovat olleet olemassa niin kauan, että suurin osa meistä ei koskaan mieti niitä uudelleen.
Miten aika puhuu meille joka päivä
Et ehkä puhu latinaa, mutta sanot sen joka kerta, kun asetat muistutuksen tai aikataulutat puhelun. a.m. ja p.m. ovat pieniä muinaisajan ajanottojen jäänteitä, jotka elävät päivittäisessä elämässämme. Ne muistuttavat meitä siitä, että jopa moderni elämä seuraa edelleen vuosituhansia vanhoja rytmejä. Juuri ennen noonia. Juuri jälkeen. Siitä oikeastaan on kyse.